Nuorena naisena luulin, että täytyy valita jokin rooli: madonna, äiti, pyhä maitolehmä, vamppi, huora, kaikkien kaveri, poikatyttö... Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän olen kaikkea tätä. Enkä mitään näistä.
Olen vain minä.
Pidän huolta ihmissuhteistani, rakastan, yritän olla rehellinen ja lojaali. Koetan tehdä hyvää. En aina onnistu, mutta kuitenkin aina vain paremmin. En enää piiskaa itseäni, jos en täytä jotain roolia: kuvassa on muutenkin aina jokin ryppy tai vääränlainen varjo, joka ei ole paikallaan.
En enää välitä, mitä muut ajattelevat. He näkevät kuitenkin aina vain sen, mitä he itse haluavat nähdä.
Ainoa, kenen mielipiteestä välitän on Hän, joka näkee käsitellyn julkisivun, oikeiden ja väärien varjojen, roolihahmojen ja omien ennakkoluulojensa lävitse kokonaisen Annin. Muita en tarvitse.
Se on vapautta se.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti