Suosittelen katsottavaksi tämän videon "Power Posingista", eli siitä, miten itse voi kehon kielellä vaikuttaa omaan oloon, suoritukseen ja menestykseen!
sunnuntai 27. heinäkuuta 2014
Sovitaanko, että olen Sankaritar?
Vaikka eilinen kympin kilpailu meni täysin mönkään ja käyn tällä hetkellä aikamoista juoksijakriisiä, sovitaanhan silti, että olen Supersankaritar? Ainakin oman elämäni. Tässä voimaa antavaa "Power Posingia" hieman itseironialla höystettynä:
torstai 24. heinäkuuta 2014
keskiviikko 23. heinäkuuta 2014
Matkalla isoksi
 |
| Gustav Wilhelm, 7.1.2008 |
Esikoiseni Gustav Wilhelm syntyi lumettoman talvipäivän iltana, 7. tammikuuta 2008. Kätilön ensimmäiset sanat olivat: "Täältä syntyi mies, ei mikään pikkupoika!"
Varmasti jokainen äiti ajattelee aina, että juurihan pitelin tätä uskomatonta, kaunista, taitavaa, älykästä lasta ensi kertaa sylissäni, ja nyt hän jo lähtee maailmalle. Yksin.
Gustav aloittaa tänävuonna koulun. Pieni poikani lähtee opin polulle, joka vie aikuisuuteen. Niin, enää silmänräpäys ja tämä lapsi on itsenäinen.
Koulun alkuun on vielä kuukausi, mutta tänäänkin on suuri päivä. Gustav kokeili ensi kertaa siipiään - tai ainakin Air Berlinin sellaisia: Kuusivuotias esikoiseni lensi aamulla aivan yksin Suomeen.
Äidin sydäntä kouristaa, kun poikanen pyrähtää sylistä lentoon. Onneksi linnun poikasta kannattelevat käsivarret ovat paljon äidin syliä vahvemmat - niihin luotan kalleinpani.
 |
| Gustav Wilhelm, 23.7.2014 |
 |
| Sinne se meni! |
 |
| Gustav nousemassa koneeseen. |
 |
| Hilda kentällä. |
 |
| "Minun veeeeeeeliiiii!" huusi pikkusisko ikävissään. |
perjantai 11. heinäkuuta 2014
Voi ihanuus!
Tänään on hyvä mieli. Ensin lenkillä hyvän ystävän kanssa, joka on käymässä Suomesta. Sitten ulos lounaalle. Töitä maitokahvin äärellä ja siten pakkaamaan!
Huomenna suuntaamme Gustavin kanssa vaeltamaan. Samoille kulmille, missä olin muutama kuukausi sitten yksin. Poika on innoissaan ja äiti vähintään yhtä onnellinen.
Kerrankin saa olla kahdestaan yhden lapsen kanssa. Tämän esikoisen. Äidintekijän. Ennen uuden elämänvaiheen alkamista. Yhdessä hyvästelemme pikkulapsivaiheen ja suuntaamme katseemme kohti uusia haasteita.
Elokuun lopulla alkaa koulu.
Huomenna suuntaamme Gustavin kanssa vaeltamaan. Samoille kulmille, missä olin muutama kuukausi sitten yksin. Poika on innoissaan ja äiti vähintään yhtä onnellinen.
Kerrankin saa olla kahdestaan yhden lapsen kanssa. Tämän esikoisen. Äidintekijän. Ennen uuden elämänvaiheen alkamista. Yhdessä hyvästelemme pikkulapsivaiheen ja suuntaamme katseemme kohti uusia haasteita.
Elokuun lopulla alkaa koulu.
keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Kiitollinen tänään
Tänään olen kiitollinen seuraavasta kymmenestä asiasta:
- Siitä luksuksesta, mistä nautin: kuinka moni yksinhuoltajaäiti voi valmistautua maratonille ja käyttää juoksemiseen monen monta tuntia viikossa? Vaikka moni asia elämässäni vaikuttaa hankalalta, surulliselta ja toivottomaltakin, on hyvä muistaa, että perspektiiviä voi vaihtaa. Toiselta suunnalta katsottuna asiat ovat tosi hyvin!
- Siitä, että saan edelleen olla kotona lasteni kanssa. Että minulla on mahdollisuus tehdä töitä kotoa päin. Että minulla ylipäänsä on nämä lapset ja, että saan jakaa arkeni heidän kanssaan.
- Viikonloppuna odottavasta kahdenkeskeisestä vaelluksesta esikoiseni Gustavin kanssa.
- Hildan kanssa iltaisin yhdessä lauletusta "Oravan pesä"-kehtolaulusta.
- Että olen saanut tällä viikolla rästissä olevia asioita tehtyä. Se kielii hyvää sisäisestä tilastani.
- Rahkasta ja mustikoista. Ja pihan omista marjoista.
- Eilisistä satuhetkistä autossa, kun odottelimme rankkasateen loppumista sekä illalla sänkyyn mennessä.
- Pähkinöistä. Etenkin cashewpähkinöistä.
- Eineksistä. Helpottavat välillä kummasti elämää.
- Uudesta ihanasta topista, missä on ankkureita. Toivoa on!
Mistä sinä olet tänään kiitollinen?
- Siitä luksuksesta, mistä nautin: kuinka moni yksinhuoltajaäiti voi valmistautua maratonille ja käyttää juoksemiseen monen monta tuntia viikossa? Vaikka moni asia elämässäni vaikuttaa hankalalta, surulliselta ja toivottomaltakin, on hyvä muistaa, että perspektiiviä voi vaihtaa. Toiselta suunnalta katsottuna asiat ovat tosi hyvin!
- Siitä, että saan edelleen olla kotona lasteni kanssa. Että minulla on mahdollisuus tehdä töitä kotoa päin. Että minulla ylipäänsä on nämä lapset ja, että saan jakaa arkeni heidän kanssaan.
- Viikonloppuna odottavasta kahdenkeskeisestä vaelluksesta esikoiseni Gustavin kanssa.
- Hildan kanssa iltaisin yhdessä lauletusta "Oravan pesä"-kehtolaulusta.
- Että olen saanut tällä viikolla rästissä olevia asioita tehtyä. Se kielii hyvää sisäisestä tilastani.
- Rahkasta ja mustikoista. Ja pihan omista marjoista.
- Eilisistä satuhetkistä autossa, kun odottelimme rankkasateen loppumista sekä illalla sänkyyn mennessä.
- Pähkinöistä. Etenkin cashewpähkinöistä.
- Eineksistä. Helpottavat välillä kummasti elämää.
- Uudesta ihanasta topista, missä on ankkureita. Toivoa on!
Mistä sinä olet tänään kiitollinen?
tiistai 8. heinäkuuta 2014
Yksinjuoksija
Tiedän, ettei kaikkia rakkaita lukijoitani kiinnosta yksityiskohtainen maratontreenihifistely.
Itsellenikin tekee hyvää muistaa, että on muutakin elämää, kuin juoksu.
Siksi päätin siirtää vähintään seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi kaikki treeniin liittyvät kirjoitukseni uuteen juoksublogiini, "Yksinjuoksija" (http://anniberlinmarathon.blogspot.de/).
Blogin tarkoitus olisi kuvata ja kartoittaa itseni kanssa käytyä kamppailua. Kertoa juoksusta sekä tekniikan että folosofian tasolla. Siitä, mitä tällainen omille rajoille meneminen tarkoittaa, mikä sen hinta on ja miksi sitä kaipaan.
Haluaisin kirjoittaa siitä, mitä tämä kaikki minulle tässä elämäntilanteessa merkitsee, mitä se arjessa vaatii ja miten se voimauttaa.
Tavoitteena on kirjoittaa muillekin, kuin juoksijoille.
Siksi toivon, että mahdollisimman moni teistä jaksaisi seurata taisteluani.
Ja jos ei kiinnosta, minut löytää tältä samalta tutulta paikalta muissa merkeissä! <3
Itsellenikin tekee hyvää muistaa, että on muutakin elämää, kuin juoksu.
Siksi päätin siirtää vähintään seuraavaksi kolmeksi kuukaudeksi kaikki treeniin liittyvät kirjoitukseni uuteen juoksublogiini, "Yksinjuoksija" (http://anniberlinmarathon.blogspot.de/).
Blogin tarkoitus olisi kuvata ja kartoittaa itseni kanssa käytyä kamppailua. Kertoa juoksusta sekä tekniikan että folosofian tasolla. Siitä, mitä tällainen omille rajoille meneminen tarkoittaa, mikä sen hinta on ja miksi sitä kaipaan.
Haluaisin kirjoittaa siitä, mitä tämä kaikki minulle tässä elämäntilanteessa merkitsee, mitä se arjessa vaatii ja miten se voimauttaa.
Tavoitteena on kirjoittaa muillekin, kuin juoksijoille.
Siksi toivon, että mahdollisimman moni teistä jaksaisi seurata taisteluani.
Ja jos ei kiinnosta, minut löytää tältä samalta tutulta paikalta muissa merkeissä! <3
maanantai 7. heinäkuuta 2014
Maratontreenin ensimmäinen päivä
Tänään on elämäni ensimmäisen maratonin 12-viikkoisen treenijakson ensimmäinen päivä.
28. syyskuuta 2014 odottaa suuri 42 kilometrin koitos: kuuluisa Berliinin maratoni.
Olo on positiivisesti jännittynyt. Vatsassa on perhosia.
Viimeisen kuukauden aikana olen valmistautunut treenikauden alkuun sillä, että olen nostanut viikottaista kilometrimäärääni noin 30 kilometristä vajaaseen viiteen kymmeneen. Se on vaatinut paljon aikaa (4-5 h per viikko): yhden 20 km lenkin, kaksi kymmpiä ja yhden lyhyemnän, yleensä noin 7 km palautumislenkin. Tämän lisäksi olen käynyt joogassa hoitamassa lihaksia ja välillä vahvistamassa niitä salilla tai body pumpissa.
Nyt saa kaikki ylimääräinen jäädä. Aikaa on enää vain juoksemiseen ja joogaan, josta en luovu.
Viimeisen neljän viikon aikana on ollut huikeeta huomata, kuinka kehoa ja kuntoa voi kasvattaa ja treenata hyvin yksinkertaisesti. Noin neljän viikon aikana olen huomannut seuraavia muutoksia:
- Nopeuteni kympillä kasvaa suhteessa viikottaiseen kilometrimäärääni. Pystyn juoksemaan nyt nopeampaa ja etenkin pidempiä etäisyyksiä sellaista vauhtia, mitä ennen jaksoin juosta vain lyhyesti. Enkä ole juossut näiden viikkojen aikana minkäänlaisia intervalli-lenkkejä tai muutenkaan tietoisesti määritellyt lenkkien nopeuksia.
- Pitkät kahdenkymmenen kilometrin lenkit ovat muuttuneet helpommiksi. Loppua kohden lihaksiin ei enää satu. Lenkki kyllä tuntuu, mutta jaksan yleensä vielä kohtottaa nopeutta loppua kohden. Tietenkin olo on aina päiväkohtaista, mutta kokonaisuudessaan huomaan, kuinka lihakset ovat tottuneet juoksemaan kaksi tuntia putkeen.
Nyt sitten pitäisi vain tuplata. Vaikka treeniohjelmani mukaan, en juoksekaan kuin 35km. Mutta itse maratonilla pitäisi juosta kahdenkympin lenkin päälle vielä toiset 22 kilometriä!
Näkemäni kehitys antaa kuitenkin toivoa, että myös se on mahdollista!
Ensimmäinen treenipäivä alkaa muuten LEVOLLA. (Oli hyvin vaikeaa olla pukematta lenkkivatteita aamulla päälle, kun vein lapsia tarhaan, eikä myöskään lähteä salille!)
Treeniohjelmani niille, joita kiinnostaa:
(Puoliksi saksaksi, puolisksi suomeksi. Kirjoitan tällaisia muistilappuja ja listoja usein miten sekakielellä.)
Jos sinulla on kritiikkiä, vinkkejä tai ehdotuksia koskien treeniohjelmaani, otan niitä mielelläni vastaan, joko kommenteissa tai yksityisviestissä: frauanniberlin@gmail.com!
28. syyskuuta 2014 odottaa suuri 42 kilometrin koitos: kuuluisa Berliinin maratoni.
Olo on positiivisesti jännittynyt. Vatsassa on perhosia.
Viimeisen kuukauden aikana olen valmistautunut treenikauden alkuun sillä, että olen nostanut viikottaista kilometrimäärääni noin 30 kilometristä vajaaseen viiteen kymmeneen. Se on vaatinut paljon aikaa (4-5 h per viikko): yhden 20 km lenkin, kaksi kymmpiä ja yhden lyhyemnän, yleensä noin 7 km palautumislenkin. Tämän lisäksi olen käynyt joogassa hoitamassa lihaksia ja välillä vahvistamassa niitä salilla tai body pumpissa.
Nyt saa kaikki ylimääräinen jäädä. Aikaa on enää vain juoksemiseen ja joogaan, josta en luovu.
Viimeisen neljän viikon aikana on ollut huikeeta huomata, kuinka kehoa ja kuntoa voi kasvattaa ja treenata hyvin yksinkertaisesti. Noin neljän viikon aikana olen huomannut seuraavia muutoksia:
- Nopeuteni kympillä kasvaa suhteessa viikottaiseen kilometrimäärääni. Pystyn juoksemaan nyt nopeampaa ja etenkin pidempiä etäisyyksiä sellaista vauhtia, mitä ennen jaksoin juosta vain lyhyesti. Enkä ole juossut näiden viikkojen aikana minkäänlaisia intervalli-lenkkejä tai muutenkaan tietoisesti määritellyt lenkkien nopeuksia.
- Pitkät kahdenkymmenen kilometrin lenkit ovat muuttuneet helpommiksi. Loppua kohden lihaksiin ei enää satu. Lenkki kyllä tuntuu, mutta jaksan yleensä vielä kohtottaa nopeutta loppua kohden. Tietenkin olo on aina päiväkohtaista, mutta kokonaisuudessaan huomaan, kuinka lihakset ovat tottuneet juoksemaan kaksi tuntia putkeen.
Nyt sitten pitäisi vain tuplata. Vaikka treeniohjelmani mukaan, en juoksekaan kuin 35km. Mutta itse maratonilla pitäisi juosta kahdenkympin lenkin päälle vielä toiset 22 kilometriä!
Näkemäni kehitys antaa kuitenkin toivoa, että myös se on mahdollista!
Ensimmäinen treenipäivä alkaa muuten LEVOLLA. (Oli hyvin vaikeaa olla pukematta lenkkivatteita aamulla päälle, kun vein lapsia tarhaan, eikä myöskään lähteä salille!)
Treeniohjelmani niille, joita kiinnostaa:
(Puoliksi saksaksi, puolisksi suomeksi. Kirjoitan tällaisia muistilappuja ja listoja usein miten sekakielellä.)
Jos sinulla on kritiikkiä, vinkkejä tai ehdotuksia koskien treeniohjelmaani, otan niitä mielelläni vastaan, joko kommenteissa tai yksityisviestissä: frauanniberlin@gmail.com!
Montag
|
Dienstag
|
Mittwoch
|
Donnerstag
|
Freitag
|
Samstag
|
Sonntag
|
||
1.
(28.) |
RUHE
|
70 min D
|
22km RD
|
Joga
|
60 min DL/ SPORT
|
30 min Tempo/
Wandern
|
WANDERN
|
|
2.
(29.) |
14km (8 marathon tempo)
|
65 min DL
|
24km RD
|
Joga
|
RUHE
|
70 min DL
|
RUHE
|
|
3.
(30.) |
75 min DL
|
RUHE
|
RUHE
|
Joga
|
60 min RD/ SPORT
|
10km
city nacht
|
25kmRD
|
|
4.
?
?
(31.)
|
RUHE
(lastenvahti-ongelmia) |
10km intervall/
fahrspiel
|
16 km (davon ca 10 in
marathon-tempo)
|
Joga
(babysitter!!)
|
60min
RD
|
28km RD
BABY-SITTER!!
|
60min RD
|
|
5.
(32.) |
RUHE
(Annin vapaa vko)
|
65min DL
|
10km
intervall/
fahrtspiel
|
75min Marthon-tempo
|
8 km sprint/
Tempo
|
30km RD
|
RUHE
|
|
6.
(33.) |
1:30 h RD
|
45' - 60' TD
|
40' RD
|
Joga/
40' D
|
1:30h
RD
|
2:00 h RD
|
RUHE
|
|
7.
(34.) |
RUHE
|
70' D
|
1:30 h RD
|
Joga
|
60' D
(sport)
|
5 x 1000m TD
|
2:30 h/25k RD
|
|
8.
(35.) |
RUHE
|
60' D
|
2 h RD
|
Joga/
6 x 1000m TD
|
60' D
|
RUHE
|
Mercedes Benz
Halbmarathon
|
|
9.
(36.) |
RUHE
|
45' Tempo/
fahrtspiel
|
60min D
|
Joga
|
RUHE/
Sport
|
60' RD
|
30km RD
|
|
10.
(37.) |
40' RD
|
RUHE
|
30km RD
|
Joga
|
60' RD
|
RUHE
|
40 min RD (anschließend
3steigerungen)
|
|
11.
(38.) |
30 min D
|
60' Tempo/
fahrtspiel
|
RUHE
|
Joga
|
30 min RD
|
2 h RD
|
RUHE
|
|
12.
(39.) |
RUHE
|
ca 10 km
(Marathon-tempo)
|
35min RD
|
Joga/ 20min RD
|
RUHE
|
20' RD
|
Marathon!
|
|
RD = Ruhiger Dauerlauf SD
= Schneller Dauerlauf
TD = Tempolauf D
= Dauerlauf
torstai 3. heinäkuuta 2014
Wicked Game
"Wicked Game"
Chris Isaak (Original)
The world was on fire and no one could save me but you.
It's strange what desire will make foolish people do.
I never dreamed that I'd meet somebody like you.
And I never dreamed that I'd lose somebody like you.
No, I don't want to fall in love (This world is only gonna break your heart)
No, I don't want to fall in love (This world is only gonna break your heart)
With you (This world is only gonna break your heart)
What a wicked game to play, to make me feel this way.
What a wicked thing to do, to let me dream of you.
What a wicked thing to say, you never felt this way.
What a wicked thing to do, to make me dream of you and,
I want to fall in love (This world is only gonna break your heart)
No, I want to fall in love (This world is only gonna break your heart)
With you.
The world was on fire and no one could save me but you.
It's strange what desire will make foolish people do.
I never dreamed that I'd love somebody like you.
And I never dreamed that I'd lose somebody like you,
No, I want to fall in love (This world is only gonna break your heart)
No, I want to fall in love (This world is only gonna break your heart)
With you (This world is only gonna break your heart)
No, I... (This world is only gonna break your heart)
(This world is only gonna break your heart)
Nobody loves no one.
It's strange what desire will make foolish people do.
I never dreamed that I'd meet somebody like you.
And I never dreamed that I'd lose somebody like you.
No, I don't want to fall in love (This world is only gonna break your heart)
No, I don't want to fall in love (This world is only gonna break your heart)
With you (This world is only gonna break your heart)
What a wicked game to play, to make me feel this way.
What a wicked thing to do, to let me dream of you.
What a wicked thing to say, you never felt this way.
What a wicked thing to do, to make me dream of you and,
I want to fall in love (This world is only gonna break your heart)
No, I want to fall in love (This world is only gonna break your heart)
With you.
The world was on fire and no one could save me but you.
It's strange what desire will make foolish people do.
I never dreamed that I'd love somebody like you.
And I never dreamed that I'd lose somebody like you,
No, I want to fall in love (This world is only gonna break your heart)
No, I want to fall in love (This world is only gonna break your heart)
With you (This world is only gonna break your heart)
No, I... (This world is only gonna break your heart)
(This world is only gonna break your heart)
Nobody loves no one.
keskiviikko 2. heinäkuuta 2014
Myrskyn ratsastaja
Tänään ajaessani kaupunginosamme pääkatua viedäkseni lapset tarhaan, tajusin yhden olennaisen asian itsestäni. Siitä, miten olen viimeisen kahden vuoden aikana muuttunut.
Olen oppinut sietämään kaaosta.
En ahdistu siitä. En halua, enkä edes yritä hallita sitä. En edes sen kummemmin mieti sitä. Huomatasseni olevani kaaoksen keskellä, minusta tulee yhtäkkiä surffaaja. Sellainen rohkea pujottelija, virtaviivainen uimari, joka taitavasti selviää kaikista eteen tulevista esteistä, suurista hyökyaalloista ja yllättäen nousevasta myrskystä.
Nautin haasteesta. Tuulen voimasta, sen uhmaamisesta, olosuhteiden kanssa painimisesta. Myrskyn ratsastuksesta.
Kuulostaa ehkä mahtipontiselta, kun kyseessä oli tänäaamuinen arkinen automatka. Kyse ei siis kuitenkaan ole mistään Intian kadusta, jonka ylittäminen vaatii uhkarohkeutta hengen kaupalla. Asun Saksassa. (Ordnung muß sein!)
Ja silti koen haastavaksi pujotella tiellä, jossa ei tunnu olevan oikeaa ja vasenta puolta, jossa autoja peruuttelee ulos parkkipaikoista milloin mistäkin, jossa autot parkkaavat toiseen riviin, tai vaikkapa keskelle tietä, jossa pyöräilijät peräkärryineen ajavat miten sattuu ja mummot ylittävät kadun siitä, mistä huvittaa. Ainoa säännönmukainen liikenneväline tällä kadulla on raiteita pitkin ajava ratikka.
Niin, tästä kadusta hengissä selviäminen ei ole mikään saavutus. Mutta sen päästä päähän ajaminen kiroilematta kertaakaan kylläkin.
Huomaan, etten enää välitä, tekeekö muut niin kuin heidän minun mielestäni kuuluisi tehdä. Mennään sen mukaan, mitä tulee vastaan. Reagoidaan siihen sitten sillä hetkellä, kun on tarve. Eikä maailma kaadu, jos asiat ei ole niin just.
Sama pätee tietenkin elämääni suuremmassa mittakaavassa. Ja kaikkiin niihin keskeneräisiin projekteihin, jota pöydälläni lojuu...
Olen oppinut sietämään kaaosta.
En ahdistu siitä. En halua, enkä edes yritä hallita sitä. En edes sen kummemmin mieti sitä. Huomatasseni olevani kaaoksen keskellä, minusta tulee yhtäkkiä surffaaja. Sellainen rohkea pujottelija, virtaviivainen uimari, joka taitavasti selviää kaikista eteen tulevista esteistä, suurista hyökyaalloista ja yllättäen nousevasta myrskystä.
Nautin haasteesta. Tuulen voimasta, sen uhmaamisesta, olosuhteiden kanssa painimisesta. Myrskyn ratsastuksesta.
Kuulostaa ehkä mahtipontiselta, kun kyseessä oli tänäaamuinen arkinen automatka. Kyse ei siis kuitenkaan ole mistään Intian kadusta, jonka ylittäminen vaatii uhkarohkeutta hengen kaupalla. Asun Saksassa. (Ordnung muß sein!)
Ja silti koen haastavaksi pujotella tiellä, jossa ei tunnu olevan oikeaa ja vasenta puolta, jossa autoja peruuttelee ulos parkkipaikoista milloin mistäkin, jossa autot parkkaavat toiseen riviin, tai vaikkapa keskelle tietä, jossa pyöräilijät peräkärryineen ajavat miten sattuu ja mummot ylittävät kadun siitä, mistä huvittaa. Ainoa säännönmukainen liikenneväline tällä kadulla on raiteita pitkin ajava ratikka.
Niin, tästä kadusta hengissä selviäminen ei ole mikään saavutus. Mutta sen päästä päähän ajaminen kiroilematta kertaakaan kylläkin.
Huomaan, etten enää välitä, tekeekö muut niin kuin heidän minun mielestäni kuuluisi tehdä. Mennään sen mukaan, mitä tulee vastaan. Reagoidaan siihen sitten sillä hetkellä, kun on tarve. Eikä maailma kaadu, jos asiat ei ole niin just.
Sama pätee tietenkin elämääni suuremmassa mittakaavassa. Ja kaikkiin niihin keskeneräisiin projekteihin, jota pöydälläni lojuu...
 |
| Onneksi koko kaaosta ei näy: kaikki ei ehkä nauti myrskystä yhtä paljon kuin minä ;) |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)