Lyhyt elämä

Elämä on kovin lyhyt! Olen nyt sen ikäinen, miksi omat vanhempani aina miellän. Olen keski-ikäinen. Enkä suinkaan ole ensimmäinen, joka tässä vaiheessa eroaa, revittelee, juoksee maratonin, kuuntelee taas metallia, käyttää valokynää, tykähtyy saksofonin ääneen, haaveilee laskuvarjohypystä, tajuaa, kuinka nopeasti kaikki on jo ohi. 

Ajatus ei ole lohduton: se tuo aikaisempia sukupolvia lähemmäksi. Vanhukset eivät olekaan eri tekoa. He ovat vain silmänräpäyksen päässä minusta. Itse koen elämän lyhyyden haasteena. Sen tajuaminen auttaa nousemaan myrskyä vastaan, nauttimaan sateen piiskasta kasvoilla, toivottamaan tuulen tervetulleeksi. Uskaltautumaan ulos nuoruuden suojasta. Kävelemään rajalla. Tekemään oikeita päätöksiä. Raksatamaan. Oikeasti. Riisumaan haarniskat. Elämään. Täysillä.