Projektin nimi on "Olen kaunis!"
Tarkoituksena on kerätä aivan tavallisten, eri-ikäisten naisten SELFIE-kuvia, mieluiten kännykän kameralla otettuja. Selfiet ovat niitä somessa levitettäviä, joskus kovin ärsyttäviä itseotettuja valokuvia, joissa ihmiset kuvaavat itseään sellaisina, joina he haluavat itsensä nähdä.
Sellaisina, joina he itse haluavat itsensä nähdä.
Kuulostele tätä lausetta. Siitä kaikuu ennen kaikkea epävarmuus ja kaipuu. Mutta myös valta. Valta nähdä itsensä sellaisena, kuin itse haluaa.
Yhdestä näkökulmasta SELFIE-kuvat ovat someyhteiskuntamme epätoivoinen avunhuuto tulla nähdyksi. Niin, tulla nähdyksi yhteisössä, jossa oikeastaan jokainen on kokoajan näkyvissä. Ja vain eniten tykätyt, eniten klikatut pysyvät tunnista toiseen esillä. Sivun yläosassa, näkyvillä, eivätkä unohdu jonnekin virtuaaliseen nirvanaan.
Selfiet kertovat tarinaa siitä, minkälaista on yrittää päteä kauniina ympäristössä, jossa kauneus ei ole kännykän näyttöä syvempää.
Usein etenkin suomalaisista juuri selfie-kuvat ovat vastenmielisiä, koska niissä korostuu muka jokin inhottava narsistinen piirre nykyihmisistä. Niissä tuodaan itseä muka liikaa esille. Moni ajattelee, että kaunis saa olla vain, jos joku muu on sitä mieltä sinusta.
Miksi ihmeessä?
Eikö paljon tärkeämpää, paljon terveempää, paljon eheyttävämpää, itsevarmempaa, emansipoituneempaa olisi miettiä, mitä itse ajattelemme itsestämme? Tärkeää on se, että itse pidämme itseämme riittävän kauniina. Riittävän hyvinä. Silloin muulla, ei iällä, ei pinnalla, ei rypyillä, ei kiloilla ole väliä.
Tässä piilee kauneuden salaisuus.
Olen todennut selfie-kuvien ja muunkin itsensä kuvaamisen olevan hyvin terapeuttista. Etenkin vääristyneelle, loukatulle minäkuvalle. Työkalulla ei ole niin väliä - oli se sitten valokuvapäiväkirja, burleskiesitys, tarina, tapa puhua itsestäni, blogi, valokuva, maalattu omakuva. Kaikilla näillä ja monella muullakin tavalla voi muovata omaa asennetta itseensä.
Idea lähti "voimauttavasta valokuvauksesta". Sain aikoinaan tämän kirjan äidiltäni lahjaksi ja se teki minuun syvän vaikutuksen.
Kun mieheni noin kaksi vuotta sitten valitsi toisen naisen, minäkuvani murskaantui. Ennen olin katsonut peiliin ja nähnyt siellä väsyneen äidin, jolla oli ylipainoa, mutta joka oli kuitenkin omalla tavallaan aivan riittävän kaunis. Kun maailmani romahti ja katsoin peiliin, siellä olikin yhtäkkiä vieras, ruma, vanha akka.
En nähnyt enää merkkiäkään kauniista. Näin ainoastaan liikakilot, rypyt ja silmäpussit. Näin itseni ylipainoisena, kömpelönä, huonona. Kriisin edestessä en tajunnut, että olin laihtunut muutamassa viikossa kymmenen kiloa, näin ne edelleen peilissä. Vasta, kun vaatteet tippuivat kirjaimellisesti päältäni, aloin epäillä, että korvien välissä heitti.
Siitä alkoi pitkä prosessi, jossa työstin omaa mielikuvaani itsestäni. Huomasin, kuinka riippuvainen olin ollut siitä, mitä muut minusta ajattelevat: kun en kelvannut enää miehelleni, en muka kelvannut enää ollenkaan.
Opin erottamaan subjektiivisen ja objektiivisen kuvan. Ja ymmärsin, että subjektiivista kuvaa voi muokata mielensä mukaan. Ymmärsin, mikä voimavara siinä piili.
Pala palaselta aloin rakentamaan uutta minäkuvaa niistä sirpaleista, jotka olivat jääneet jäljelle.
Apunani käytin niitä välineitä, joita minulla oli ennestään tai joita koin kaipaavani.
- Toimittajana kieli oli minulle tärkeää: aloin kirjoittamaan ja puhumaan itsestäni kauniisti. (Esimerkiksi tässä blogissa!)
- Kuvataiteista kiinnostuneena otin kuvia ja maalasin omakuvia.
- Tanssin harrastajana kokeilin burleskia, koska siinä oli kyse enemmästä, kuin kauniista, viettelevistä liikkeistä tai vaatteista. Siinä oli nimenomaan kyse sisäisestä asenteesta. Siitä, että jokainen nainen on kaunis, jos vain itse haluaa.
Vapauduin muiden mielipiteistä ja omista peloista. Ajatuksesta, etten muka riittäisi. Ymmärsin, että jos en riitä itselleni, en ikinä voi riittää kenellekään.
---
Haastan sinut lähettämään minulle SELFIEN itsestäsi. Sellaisena, millaisena itse haluat nähdä itsesi. Kuvaa saa käsitellä niin paljon, kuin haluat. Saat olla siinä niin kaunis, kuin haluat. Tai niin "ruma". Ihan sellainen, kuin itsestä tuntuu hyvältä. Ainoa ehto tätä projektia varten on nimenomaan se, että olet ottanut kuvan itse. Jos toinen kuvaa sinua, silloin olet jo toisen silmän kautta nähty.
Haluan koota kaikista lähetetyistä selfie-kuvista ensin tänne blogiini kollaasin. Ja myöhemmin ehkä taideteoksen - jossain muodossa. (Kirjana tai näyttelynä. Siitä enemmän sitten.)
HUOM! Julkaisen kollaasin vasta, kun kuvia on kertynyt tarpeeksi. Eli ei tarvitse pelätä olla ensimmäinen!
Laita kuva osoitteeseen: frauanniberlin@gmail.com
Kun lähetät minulle kuvasi, annat minulle samalla luvan käyttää sitä tässä "Olen kaunis!"-projektissa.
JAA tätä kaikkien tuttujesi kanssa. Pyydä heitäkin lähettämään minulle kuvansa. Yritetään saada kokoon oikein iso kollaasi kauniista naisista - ja miksei miehistäkin!
Lisää "Olen kaunis!"- projektista myöhemmin!
Minä teen aloitteen:
Osasitpa hyvin pukea sanoiksi ajatuksen - myös oman ajatukseni :) Facebook on ensimmäinen ja oikeastaan ainut media, jossa olen nähnyt selfieitä (myös) vanhoista ystävistäni. Selfieitä syytetään pinnallisuudesta ja totuuden siloittelusta, mutta minusta ne nimenomaan paljastavat jotakin ihmisen sisimmästä, jotakin, joka ei olekaan pintaa. Yhtäkkiä näen läpikotaisin tutuiksi kuvittelemani ihmiset vähän toisella tavalla, moniulotteisempina. Selfieiden ansiosta näen "tosielämässäkin" heistä puolia, joita en aiemmin ollut huomannut olevan olemassa. Itse kuvien, varsinkin niiden hyvin harkittujen ja tarkasti rajattujen, katselemisesta saan jopa mielihyvää. Minusta tosin ei ole niin tärkeää se, kuka on kuvan ottanut, vaan se, että kohde kokee sen omaksi itsekseen (tai ottaa sen omakseen rajaamalla ja käsittelemällä haluamallaan tavalla). Miksi on automaattisesti niin, että vain se arkinen, arkea suorittava ja yhteisöä palveleva puoli ihmistä on oikea, tosi ja syvällinen? En sitäkään halua väheksyä, mutta mielestäni ihmisellä on oikeus sisällyttää identiteettiinsä myös se, mitä hän merkitsee omalle itselleen ja miten hän kokee oman ainutkertaisen elämänsä.
VastaaPoista