Tänäaamuna kuskatessani lapsia tarhaan mietin, miksi miehen lähtö tuntui niin täydellisen tainnuttavalta iskulta vyön alle. Miksi koin, että ero oli kuitti epäonnistumisestani? Eihän avioliitto ole koko elämä! Ja onhan sitä muutakin!
Tajusin, että se johtui kotiäidin roolistani ja elämästä kolmen pienen lapsen kanssa vuodesta toiseen palvellen perhettä. Koko elämäni pyöri perheen tyytyväisyyden ja onnellisuuden ympärillä. Hoidin vauvat, kodin, ihmissuhteet, hakemukset, virastoasiat, pankkiasiat, postit, laskut, lasten vaatetuksen, laitoin miehelle evästä, kävin kaupassa, hoisin autonkorjaukset, otin ja tilasin valokuvia, ripustin niitä seinille luodakseni yhteishenkeä. Pala palaselta rakensin meidän perhettä.
Kirjoittaessani tätä, kuulen katkeruuden kaiun. Ja onhan siellä ainakin sen siemen, jota koitan kovasti kitkeä. Katkeruudelle en anna sijaa, mutta surulle kyllä. Surulla on aikansa. Ja se tulee ja menee.
Takaisin perhe-elämään: Vaikken muuten ole marttyyrityyppiä, aloin itse haihtua siinä touhussa olemattomiin. Haihduin mielelläni. Eihän sellaisesta vaipparumbasta (lapsia syntyi jokatoinen vuosi!) selviä, jos ei laita omaa egoaan ja toivetaan hetkeksi hyllylle. Se oli tapa selviytyä: Silmät kiinni ja läpi vaan.
En kadu silloista elämääni tai valintojani. Mutta niistä johtuen, isku oli ehkä niin kova. Vaikka laitoin kaiken energian perheen rakentamiseen ja ylläpitoon, se ei riittänyt. Perhe silti hajosi.
Pitkään ajattelin, että minä en riittänyt. Että syy oli minussa. Kunnes tajusin, ettei ongelma ollutkaan minun. Että minä tein parhaani ja tein, kuten tuhannet muutkin tekevät.
En hoitanut hommia sen huonommin, kuin ne, joiden miehet jäävät.
Elämä on. Ihmiset tekevät valintoja. Hyviä, huonoja, oikeita, vääriä. On kovin vapauttavaa päästää irti siitä, miten asioiden olisi pitänyt mennä. Sillä ne menivät, kuten menivät. Ja ovat nyt, niin kuin ovat.
Näin kävi, mites sitten tästä eteenpäin?
Kivi lähti vierimään, kun mies astui ovesta. Siitä seurasi kaikenlaista sekamelskaa, kipua, etsintää, haparointia - mutta myös kovasti kasvua!
Vaikka menneisyys vielä aina välillä kirpaisee, kuten tänä aamuna miettiessäni saamaani kuittia perhe-elämästä, en siltikään voi olla muuta kuin kiitollinen! Kuulostaa ehkä kornilta. Mutta olen sitä oikeasti. Olen kiitollinen siitä muutoksesta, mitä minussa on tapahtunut. Ja siitä kaikesta siäisestä liikennihdästä, siitä mitä olen saanut kokea ja oppia juuri siksi, että tuo kivi lähti vuosi sitten vierimään.
torstai 27. helmikuuta 2014
tiistai 25. helmikuuta 2014
lauantai 22. helmikuuta 2014
keskiviikko 19. helmikuuta 2014
Valokuvapäiväkirja Osa II
Tässä valokuvapäiväkirja viimeiseltä puolelta vuodelta. En ole enää muistanut ottaa itsestäni kuvia niin usein, kun ei ole ollut enää tarvetta nähdä itseäni ulkopuolelta pysyäkseni koossa. (Tässä ensimmäinen osa syksyltä)
Sisäinen kaaos on onneksi jo melkein laantunut.
Itse panin merkille, että kuvat alkavat olla aika tavallisia "selfies"-kuvia, joissa jaksaa jo poseerata. Enää en löytänyt niin paljon kuvia niistä hetkistä, kun oli tosi paha olla. Ehkä, koska pahaa oloa ei ole enää niin usein ollut.
Oli miten oli, silti tälläkin dokumentilla on oikeutuksensa omassa prosessissani. Huomaan, että tekee hyvää nähdä konkreettsta todistusaineistoa siitä, että voin paremmin. Kuvat näyttävät ulkoa päin, että vaikka sisäinen olo heittelee, en olekaan täysin myrskyn armoilla, vaan jo tukevasti jalat maassa.
Sisäinen kaaos on onneksi jo melkein laantunut.
Itse panin merkille, että kuvat alkavat olla aika tavallisia "selfies"-kuvia, joissa jaksaa jo poseerata. Enää en löytänyt niin paljon kuvia niistä hetkistä, kun oli tosi paha olla. Ehkä, koska pahaa oloa ei ole enää niin usein ollut.
Oli miten oli, silti tälläkin dokumentilla on oikeutuksensa omassa prosessissani. Huomaan, että tekee hyvää nähdä konkreettsta todistusaineistoa siitä, että voin paremmin. Kuvat näyttävät ulkoa päin, että vaikka sisäinen olo heittelee, en olekaan täysin myrskyn armoilla, vaan jo tukevasti jalat maassa.
tiistai 18. helmikuuta 2014
Kaksin ykkösen kanssa
Äidin onnea on päivä, jolloin kokee tehneensä melkein kaiken ihan vähän hyvin ja oikein.
Jolloin on hetki aikaa kaksistaan lapsen kanssa.
Kun on aikaa katsoa silmiin ja kuunella, eikä vain hoputtaa.
Kun ei tarvitse kuulla oikeutettua syytöstä lapsen suusta: "Äiti, sä et edes kuuntele!"
Vietin tällaisen lähestulkoon täydellisen päivän viime viikolla esikoiseni Gustavin kanssa. Jätimme pienet sisarukset aamulla tarhaan, äiti kävi juttelemassa hetken pomonsa kanssa ja sitten suuntasimme poikien paratiisiin - luonnontieteelliseen museoon katsomaan dinosaurusten luita, pullotettuja ja täytettyjä eläimiä ja mikroskoopissa kiemurtelevia ötököitä.
Tunnustelimme myös meteoriittia ja ihmettelimme, mistä kaukaa tuo metallinen lohkare oli tipahtanut jo vajaat kaksisataa vuotta sitten. Oli ihanaa olla yhdessä yhtä ihmeissään.
Tulee hyvä mieli jo pelkästä ajatuksesta. Ja hetken on sellainen olo, että ehkä sittenkin aina välillä riitän.
Jolloin on hetki aikaa kaksistaan lapsen kanssa.
Kun on aikaa katsoa silmiin ja kuunella, eikä vain hoputtaa.
Kun ei tarvitse kuulla oikeutettua syytöstä lapsen suusta: "Äiti, sä et edes kuuntele!"
Vietin tällaisen lähestulkoon täydellisen päivän viime viikolla esikoiseni Gustavin kanssa. Jätimme pienet sisarukset aamulla tarhaan, äiti kävi juttelemassa hetken pomonsa kanssa ja sitten suuntasimme poikien paratiisiin - luonnontieteelliseen museoon katsomaan dinosaurusten luita, pullotettuja ja täytettyjä eläimiä ja mikroskoopissa kiemurtelevia ötököitä.
Tunnustelimme myös meteoriittia ja ihmettelimme, mistä kaukaa tuo metallinen lohkare oli tipahtanut jo vajaat kaksisataa vuotta sitten. Oli ihanaa olla yhdessä yhtä ihmeissään.
Tulee hyvä mieli jo pelkästä ajatuksesta. Ja hetken on sellainen olo, että ehkä sittenkin aina välillä riitän.
 |
| Dinosaurukset olivat ehdottomasti museon kohokohta |
 |
| Gustav tutkii vesikirppua |
 |
| "Äiti, katso minäkin olen pullossa!" |
maanantai 17. helmikuuta 2014
lauantai 15. helmikuuta 2014
keskiviikko 12. helmikuuta 2014
sunnuntai 9. helmikuuta 2014
Plänterwald
Tänään juoksin Plänterwald-juoksun täällä Berliinin idässä, lähellä kotia. Juoksu oli ihanan pieni, vain noin 700 juoksijaa. Ilma oli aurinkoinen ja keväisen lämmin kymmenine plusasteineen. Tarjolla oli 5 kilometrin kierroksia aina 20 kilometriin saakka. Itse juoksin kolme kierrosta, eli 15 km.
Olen kerran juossut puolimaratonin, mutta siitä on vuosia. Sen jälkeen sain lapsia. Juoksu jäi, kun koko ajan oli joko raskaana tai imetti. Nyt olen juossut säännöllisesti (3x viikossa) jo yli puolitoista vuotta. Kokemusta on lähinnä kympin kilpailuista.
Siksi tämä juoksu oli uusi ja haastava. En oikein osannut arvioida tarkkaa tavoiteaikaa uudelle matkalle. Ajattelin, että jos paras aikani kympillä on 00:57:00, silloin olisi ihan hyvä tavoite juosta 01:30:00 15 km-etäisyydellä.
Fakta on, että mitä pidempi matka, sitä enemmän minuutteja kertyy loppua kohti per kilometri. Väsyneet lihakset hidastavat kummasti!
Juoksin ajan 01:30:31. Eli ihan ok. Ja kaiken lisäksi oli tavallista huonompi juoksupäivä: jaloissa ei oikein tuntunut olevan voimaa ja maha kramppasi. Olen siis sangen tyytyväinen tulokseen.
Seuraava tavoitteeni on 30.3.2014 kuuluisa Berlin-puolimaratoni, jolla juostaan säännöllisesti maailmanennätyksiä. Tavoiteaikani tuolle etäisyydelle on jotain 02:05:00 ja 02:10:00 välillä. Saa nähdä miten käy!
Olen kerran juossut puolimaratonin, mutta siitä on vuosia. Sen jälkeen sain lapsia. Juoksu jäi, kun koko ajan oli joko raskaana tai imetti. Nyt olen juossut säännöllisesti (3x viikossa) jo yli puolitoista vuotta. Kokemusta on lähinnä kympin kilpailuista.
Siksi tämä juoksu oli uusi ja haastava. En oikein osannut arvioida tarkkaa tavoiteaikaa uudelle matkalle. Ajattelin, että jos paras aikani kympillä on 00:57:00, silloin olisi ihan hyvä tavoite juosta 01:30:00 15 km-etäisyydellä.
Fakta on, että mitä pidempi matka, sitä enemmän minuutteja kertyy loppua kohti per kilometri. Väsyneet lihakset hidastavat kummasti!
Juoksin ajan 01:30:31. Eli ihan ok. Ja kaiken lisäksi oli tavallista huonompi juoksupäivä: jaloissa ei oikein tuntunut olevan voimaa ja maha kramppasi. Olen siis sangen tyytyväinen tulokseen.
Seuraava tavoitteeni on 30.3.2014 kuuluisa Berlin-puolimaratoni, jolla juostaan säännöllisesti maailmanennätyksiä. Tavoiteaikani tuolle etäisyydelle on jotain 02:05:00 ja 02:10:00 välillä. Saa nähdä miten käy!
 |
| Ja taas yksi kuva uskollisista juoksuystävistäni, lenkkareistani! (Tämä kuva ei ole otettu +10 C asteisessa kevätsäässä) |
torstai 6. helmikuuta 2014
keskiviikko 5. helmikuuta 2014
Korukursseja ja muuta ihanaa
Tuntuu, että pää on täynnä ideoita. Siellä kauan muhineet ajatukset ja suunnitelmat alkavat hiljalleen kurkistella pölyisten peitteiden alta. Kaikki niistä eivät kestä vielä päivänvaloa, mutta osa on saanut jo nyt ihmeellisen positiivista vastakaikua. Voit ymmärtää, miltä tuntuu, kun vihdoin pitkän kuivan kauden jälkeen joku asia alkaa taas sujua !
Näistä asioista olen juuri nyt kovin innoissani:
- Minua on pyydetty maaliskuun alussa Helsinkiin pitämään pieni puheenvuoro teemasta Uskalla unelmoida. Tarkoitus on kertoa oma selviytymistarinani livenä. (lisätietoja henkilökohtaisen viestin kautta: frauanniberlin@gmail.com)
- Suunnitteilla on alkaa pitämään korukursseja kotikutsuperiaatteella. Idea toimii näin: kutsu 4-6 naista luoksesi muutamaksi tunniksi ja tulen pitämään korvisworkshopin.
Näistä asioista olen juuri nyt kovin innoissani:
- Minua on pyydetty maaliskuun alussa Helsinkiin pitämään pieni puheenvuoro teemasta Uskalla unelmoida. Tarkoitus on kertoa oma selviytymistarinani livenä. (lisätietoja henkilökohtaisen viestin kautta: frauanniberlin@gmail.com)
- Suunnitteilla on alkaa pitämään korukursseja kotikutsuperiaatteella. Idea toimii näin: kutsu 4-6 naista luoksesi muutamaksi tunniksi ja tulen pitämään korvisworkshopin.
Fräulein
Berlin
Korvakorukurssi
Opi
tekemään kauniita korvakoruja
kierrättämällä
vanhasta uutta!
- Tutustumme
materiaaleihin ja työkaluihin
- Suunnittelemme
ja teemme omanlaisiamme korvakoruja – niin monet, kuin ehdimme!
Kurssin
pituus 2 tuntia
Kurssimaksu
50 € per henkilö, sisältää materiaalit ja virvokkeet
Emännälle kurssi on ilmainen!
Voit
tuoda mukanasi myös omia vanhoja koruja,
helmiä,
muitaja materiaaleja tai työkaluja!
www.anniberlin.blogspot.com
frauanniberlin@gmail.com
Ainoa ongelma on matkat Suomeen. Ne maksavat. Siksi voin alustavasti tarjota vasta vain seuraavia päiviä: perjantaina, 7.3., lauantai-iltana 8.3. klo 17 eteenpäin tai sunnuntaina 9.3.
Jos kiinnostaa, ota yhteyttä frauanniberlin@gmail.com.
tiistai 4. helmikuuta 2014
maanantai 3. helmikuuta 2014
Etsy: FrauleinBerlin
Avasin FrauleinBerlin korupuotini myös Etsyssä. Käyppä kastomassa:
https://www.etsy.com/de/shop/FrauleinBerlin
Ovi uuteen elämään
Tänään näin tämän metsämaiseman lenkillä: Kaksi päivää aurinkoa ja sadetta olivat sulattaneet Berliinin lumet. Minäkin olin sulaa liian monessa vaatekerroksessa ja tihkusateessa lyhyellä 7 km lenkilläni, kun olin ehtinyt tottua arktisiin olosuhteisiin, viimaan, jäähän ja pakkasen paukkeeseen.
Mutta jossain siellä metsän uumenissa, jossain siellä salaperäisessä salaisuuksien maailmassa, sitä vielä oli. Siellä puut ja polut olivatkin valkoisena lumesta.
Ohitettuani tuon kohdan, jäin miettimään, mihin tuo ovi veisi. Mitä siellä odottaisi. Ajattelin lapsuuden satuja - etenkin Narniaa, jossa neljä lasta astuvat vaatekaapin kautta toiseen maailmaan ja ulottuvuuteen.
Mietin, kuinka usein ympärillämme on avonaisia ovia, joita emme huomaa.
Avoimia ovia, joista voisimme astua uuteen elämään. Joiden takana odottaa uusia haasteita ja mahdollisuuksia.
Mietin, myös sulkeutuvia sellaisia. Ovia, jotka paiskataan kiinni päin kasvoja. Ja joiden taakse jäämme nuolemaan näppejämme. Tai sellaisia, joista emme ole uskaltaneet astua.
Olen täällä, elämän odotushuoneessa. Käytävässä, jonka kaikki ovet ovat vielä kiinni.
Odotan. Ja joskus se vielä minulle aukeaa - ovi sinne uuteen, ihmeelliseen elämään.
sunnuntai 2. helmikuuta 2014
Kiitollinen tänään...
- Naapureista, jotka ottivat Gustavin ja Hildan, että pääsin kuvauttamaan Hermannin loukkaaman jalan sairaalaan.
- Lasten isän avusta: Jaetusta jonotuksesta ensiavussa ja sunnuntailenkistä.
- Uusista ideoista.
- Maalaamisen ja piirustuksen uudelleen löydetystä viehätyksestä.
- Kahvista, kahvista, kahvista.
- Ystävän uudesta ihastuksesta.
- Kasvavaan uskoon itseäni ja kykyjäni kohtaan.
- Ystävistä, jotka ovat minua siinä kannustaneet.
- Hildan pelleilystä ja kikatuksesta.
- Gustavin reippaudesta.
- Lasten isän avusta: Jaetusta jonotuksesta ensiavussa ja sunnuntailenkistä.
- Uusista ideoista.
- Maalaamisen ja piirustuksen uudelleen löydetystä viehätyksestä.
- Kahvista, kahvista, kahvista.
- Ystävän uudesta ihastuksesta.
- Kasvavaan uskoon itseäni ja kykyjäni kohtaan.
- Ystävistä, jotka ovat minua siinä kannustaneet.
- Hildan pelleilystä ja kikatuksesta.
- Gustavin reippaudesta.
lauantai 1. helmikuuta 2014
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)