Mutta vuodenajat vaihtuvat jalkojeni alla.
Siitä tiedän, että jokin muuttuu.
Että aika kuluu.
Että mennään eteenpäin.
Sisälläni kaikki on ennallaan.
Vaikka kipu ei enää kourista,
tunne pysyy.
En ole niin kuin muut.
En toimi samalla tavalla.
En osaa vaihtaa kenkiä,
juosta uuteen suuntaan.
Ehkä on turha odottaa,
että minä muutun.
Ehkä riittää,
että vuodenajat.
kirpeän kaunis
VastaaPoista