vaikka olin poissa, kaipasin sinua kovasti. Kotimaassanikaan en sinua unohtanut. Likaisia katujasi, rosoisia pintojasi, välinpitämätöntä hyväksyntääsi. En unohtanut suoruuttasi, rakasta "Berliner Schnautzeasi". Sitä läpsimistä, mikä aluksi pelottaa. Kunnes tajuaa, että se on sinun tapasi sanoa, että rakastat. Kaikista tuntemistani kaupungeista olet minulle rakkain. Intohimoisesti ja kiivaasti rakastettu! Aina minua inspiroiva, eteenpäin tönivä ja kantava. Kun palaan luoksesi, ihmettelen, miksi lähdin.
Luonasi on hyvä.
Annisi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti