Kun tulimme eilen Gustavin ja Hildan kanssa jalkapalloharkoista ja soitimme naapureiden ovikelloa hakeaksemme Hermannin, vastassa oli vesiämpäriä ja rättiä pitelevä Inge-täti ja Hermannia sylissä kantava Jürgen-setä. Hermann oli oksentanut ensin heidän keittiönlattialle ja sitten sohvalle.
Menemättä yksityiskohtiin on kuitenkin pakko kertoa tämä tarina. Siksi, että olen kiitollinen. Kiitollinen näistä upean ihanista naapureistamme, jotka ovat lapsilleni kuin varaisovanhemmat (kun omat asuvat kaukana pohjolassa). Ilman heitä en olisi selvinnyt tästä vuodesta. En fyysisesti, en käytännössä enkä psyykkisesti.
Pääsen lenkille, kun naapurit ottavat itkuhälyttimen, pääsen hoitamaan asioita ilman lapsia ja joskus iltaisin hoitamaan sosiaalisia suhteita. Jürgen-setä hakee poikia hyppimään ulos lätäköihin sadesäällä, kun pojat muuten hyppisivät seinille. He leikittävät lapsia, kun olen luullut tulevani heidän kanssaan hulluksi.
Eilen illalla Inge-täti sanoi, että jos yöllä kaikki sairastaa minä mukaan lukien, voin soittaa ovikelloa. Melkein itkettää, kun ajattelen mitä tuollainen tarjous yksinhuoltajalle merkitsee. Tänä aamuna Jürgen-setä kysyi, voisiko viedä Gustavin tarhaan, ettei Hermannia tarvitse raahata sairaana mukana.
Iltapäivällä Herkku voi jo melkein liiankin hyvin ja pääsimme hakemaan Gustia. Koukkasimme kukkakaupan kautta ja ostimme kiitoskimpun, jonka Hermann sai ylpeänä ojentaa.
Gusti keksi, että juhlisimme Halloween-naamiaisia perjanataina. Vaikka olen tätä outoa, minulle käsittämätöntä juhlaa vieroksunut, myönnyin lasten takia. Koska he pursuivat intoa ja omia suunnitelmia: He päättivät kutsua Inge-tädin ja Jürgen-sedän, he suunnittelivat itselleen asut ja tarjottavan iltapalan.
Lopulta maalasimme vesiväreillä kutsukortit. Pojat veivät ne alakertaan ja niin hyvä lähti kiertämään.
 |
| Uudet väritetyt paperinaamarit. |
 |
| Hilda ja Gustav |
 |
| Vaaleanpunainen on "Hiitan". |
 |
| Hermann-lohikäärme |
 |
| Herkun uudet herkulliset vesivärit. |
 |
| Gustin jo paljon käytetyt. |
 |
| Hermann, 3,5v. (äiti neuvoi, mutta poika päätti värit ja maalasi tietenkin itse) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti