Jäin tänään miettimään ihan tavallisia, jokapäiväisiä sanoja "meidän lapset".
Kenen "meidän"?
Jos "meitä" ei enää ole, kenen he sitten ovat?
Kai sitten vuorollaan minun ja sitten sinun.
Mutta kun he ovat meitä kumpaakin: Yhtä paljon sinua ja minua. Meitä.
Tiedän, miltä lapsesta tuntuu. Kyse on hänen oikeudesta olla olemassa.
Jos "meitä" ei enää ole. Meitä, josta lapsi sai alkunsa - miksi lapsi sitten on?
Lapset ovat sen, joka niistä pitää huolta ja niille antaa rakkautta. Se voisi olla kasvatusvastuun saanut isovanhempi, isäpuoli tai adoptiovanhempi, vaikkei lapsi olisi tästä alkuaan saanutkaan.
VastaaPoistaniin, aikuisen mielestä kyllä. mutta lapsen itsensä mielestä ei. puhun kokemuksesta, en vain aavistuksesta käsin.
PoistaYmmärrän. Ja toki ei-biologisen kasvuympäristön hajotessa kriisi olisi sama. Hyvää syksynjatkoa! Hyvä blogi!
Poistajoo! sitä en todellakaan kiistä. kai kyse on sen hajoamisesta, mihin lapsen identiteetti perustuu. kiitos palautteesta ja sinnekin valoisaa syksyä!
PoistaEi nykytilanne muuta sitä, mikä tilanne on ollut menneisyydessä. Jos jalka menee poikki, ei se muuta sitä tosiasiaa, että aikaisemmin henkilöllä oli kaksi jalkaa. Lapsi on edelleen 100 prosenttisesti vanhempiensa lapsi, vaikka vanhemmat eivät asu enää yhdessä. Ne on kaksi eri asiaa, kenen biologinen lapsi olen ja kenen kanssa asun nyt.
PoistaLapsi on oma ihminen, ei vanhempiensa jatke.
Voi toki tuntua, etenkin jos vanhemmat ovat eronneet siinä vaiheessa, kun on ollut jo iso ja kykenevä pohtimaan identitettiään, että mikä minä sitten olen, tai miksi minä sitten olen olemassa. Vastaus on , että minä olen minä, Olen olemassa, koska vanhempani ovat rakastaneet toisiaan ja saaneet lapsia (toki niitä tulee ilman rakkauttakin mutta rajaan sen ulos tässä tapauksessa). Olen rakkauden hedelmä. Olen vanhempieni lapsi. Se on fakta, joka ei muutu siitä, mitä sen jälkeen tapahtui.
Uskon, että omat lapseni ovat vielä niin pieniä, että heidän identiteettinsä kehittyy nyt eri tavalla alusta alkaen. Siksi he eivät tule varmaan koskaan perustamaan sitä vanhempien suhteeseen tai siihen, kenen kanssa he asuvat. Itse muistan erolapsena (nuorena) joskus miettineeni juuri näitä kysymyksiä, mutta löysin oman identiteettini perustan lopulta muutenkin ja sen lisäksi hyvän suhteen kumpaankin vanhempaani.
Poista