torstai 24. huhtikuuta 2014

Sääntöjä, ohjeita, tienviittoja

Tälle tiellekö lapseni päästän? Seuraamaan ohjeita, oppimaan sääntöjä? Seuraamaan jälkiä?

Kun olimme aamulla Gustavin koulutarkastuksessa, koin joutuneeni Joseph Hellerin kirjaan Catch 22 tai ainakin johonkin Monty Pythonin elokuvaan. Seuratessamme terveysviraston viittoja, jouduimme ojasta allikkoon: yhtäkkiä en enää tiennyt yhtään, mihin piti mennä.

Sillä hetkellä eräs mustaan pukuun pukeutunut mies ilmaantui salkku kädessä ja antoi jokseenkin sekavia ohjeita: "Menkää rappuset ylös, kunnes ette pääse ylemmäksi. Sitten astutte palo-ovesta sisään. Se ei hälytä, vaikka sen avaa! (HAHAHAA!) Pysytte vasemmalla. Ja jos epäröitte, huutakaa apua!" Gustav katsoi minua hyvin ällistyneenä, mutta seurasi miestä sanomatta mitään.

Kävelimme miehen perässä rappusia ylös kerros kerrokselta hänen antaessaan lisää ohjeita. Yhtäkkiä vastaan tuli toinen mies sinisessä haalarissa. Tämä toivotti "Hyvää huomenta, Herra Johtaja!" Gustav siihen: "Äiti, se on Johtaja!"

Poika vastasi testeissä kaikkiin kysymyksiin oikein. Sellaista tulosta ei kuulemma juuri koskaan ole tässä virastossa tullut. Äiti oli ylpeä. Ja vannoi, että opettaa poikansa olemaan seuraamatta niitä nuolia ja jalanjälkiä...




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti