Puolimaratoni

Eilen juoksin Berliinin puolimaratonin aikaan 2:07:18. En saavuttanut ihan tavoitettani, mutta voin mielestäni silti olla tulokseen täysin tyytyväinen. Ensi kerralla alitan 2:05:00 ja sitten joskus maagisen haamurajan 2:00:00. Vaikka se onkin sitten jo aika hurjan kova vauhti!

Seuraava suurempi juoksutavoitteeni on syyskuinen Berliinin maratoni: 42 kilometriä helvettiä ja kärsimystä. Mutta nautinnollista ja palkitsevaa sellaista! Nyt vuorossa on suvantokausi ja kunnon ylläpito. Kolme kuukautta ennen suurta päivää alkaa kova järjestelmällinen treeni.

Eilinen puolimaratoni sujui suhteellisen kevyesti ja hyvillä mielin. En kokenut juoksua raskaaksi, jos ei lasketa kilometrejä 11, 17, 19 ja 20. Kilometri 11 ja 17 olivat psyykkisesti raskaita ja 19 ja 20 fyysisesti kivuliaita.

Seuraavat ajatukset ja olosuhteet auttoivat:

- "No pain, no gain!"
- Minä en luovuta tässä mielessä.
- Ajatus ystävästä.
- Ajatus selviäjä-minästä, näyttäjä-minästä, Iron-Annista, joka nousee aina ylös, kuten Terminaattorin elohopea-hirviö.
- Hyvä musiikki.
- Hyvä ja vaihteleva ohjelma reitin varrella.
- Ihana kotikaupunki ja sen mahtavat nähtävyydet.
- Upea ilma.
- Kannustusjoukot.
- Hyväntekeväisyysjuoksu ja tietoisuus siitä, etten juokse vain itseäni varten.

Ennen juoksua.

Odotamme lähtöviivalle pääsyä ja kuulemme juuri, että eliitti on jo reitin puolessa välissä kilometrillä kymmenen...

Berlin!

Iron-Anni partsilla kotona juoksun jälkeen.