Koen nyt olevani aikuinen nainen.
Olen vihdoin itsenäistynyt vanhemmistani lopullisesti. Nyt olen kolmen ihanan lapsen äiti, jotka vuorostaan kasvattavat minua ihmisenä.
Olen kokenut rakkauden, tai jo muutamankin. Olen elänyt naisen eri rooleja. Melkein niitä kaikkia. Olen katsellut avioliittoa ja ihmissuhteita eri näkökulmista. Olen saanut olla hyvä ja paha ja sopivanlainen.
Olen sinut itseni ja luojani kanssa.
Olen oppinut olemaan armollinen itselleni ja kokenut, mitä armo tarkoittaa. Olen itse antanut anteeksi. Mutta olen löytänyt myös omat rajani. Osaan suojella itseäni. Osaan puolustautua. Ja osaan hyökätäkin tarvittaessa.
Seison tukevasti molemmilla jaloillani maassa: tiedän mitä minulle saa tehdä ja mitä ei. Osaan vaatia sen, mikä minulle kuuluu. Olen valmis haasteisiin. Aseet ovat taskussa ladattuina: Ne odottavat vain näyttääkseen maailmalle!
Olen oppinut taas unelmoimaan ja haluamaan. Ja kokenut, kuinka ihmeellisesti elämä joskus järjestää juuri sitä eteen, mitä toivoo.
Olen taistellut katkeruutta vastaan - ja olen yläkynnessä. Olen sanonut hyvästi omahyväisyydelle. En ole muita parempi. Minäkin lankean ja epäonnistun.
Mutta en ole uhri. Olen tekijä. Olen oman elämäni sankaritar.
Minä olen minä. Ja Berliinin pormestaria siteeratakseni: "Das ist gut so!"
 |
| Anni ratkoo vaikeaa ongelmaa: Mitkä kengät juhlaillaksi jalkaan? |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti