Turhautumisen ja ideatulvan välillä

Olet saattanut huomata, etten ole kirjoittanut muutamaan päivään. Sille on syynsä. Ja syitä on monia: on pieniä, jotka vaativat välillä enemmän äidin aikaa ja huomiota, on paljon hoidettavia asioita, on uusi maalausprojekti aloitteillaan (siitä enemmän myöhemmin!). Kaikenlisäksi blogisivustoni ei tunnu toimivan niin kuin haluaisin (huomaa outo taitto ja kuvat).

Mutta ennen kaikkea olen ollut kovin turhautunut.

Olen miettinyt pääni puhki, mitä hyötyä tästä kirjoittamisesta on kenellekään. On tuntunut siltä, että päästäni rullautuu monta lankakerää. Langat purkautuvat joka suuntaan, enkä millään ehdi keriä niitä. Seurata niitä ja katsoa, mihin kukin niistä johtaa.

Olen kiitollinen ideoista, sillä se ovat toivon merkki. Pitkään ajatukseni olivat kietoutueet harmaaseen sumuun. En erottanut niitä. En saanut niistä otetta ja vaikka sainkin, ne olivat kohmeisia ja kovin kankeita.

Nyt tuntuu, kuin jonkinlainen vuosia kasautunut pato olisi purkautunut päässäni. Ideat ryöppyävät kaikkiin suuntiin, kuin keväinen tulva. Ongelma on se, etten osaa vielä kanalisoida sitä. En tiedä edes mihin päin kaikkea tätä intoa, energiaa ja luovuutta kannattaisi johdatella ja viedä.

Turhaudun, kun en tiedä mitä puroa, mitä lankakerää kannattaisi lähteä seuraamaan. Aikaa kun on rajoitetusti ja voimiakin usein hulinan täytteisen päivän päätteeksi vain vähän.

Uutta energiaa ja innostusta olen ammentanut jugendstil-ornamenteista ja kuvioista. Koko tuo aikakausi, koko sen estetiikka ja maailma on aina kiehtonut minua. Näistä ja monista muista olen juuri nyt kovin inspiroitunut. Mitä niistä vielä syntyy, se nähdään. Kunhan saan kerittyä niitä ajatuksiani taas rullalle: