Punainen lanka

Ystäväni kehoitti päästämään irti. Kaikenlaisesta vanhasta. Hän sanoi, ettei uudelle ole muuten tilaa. Eikä se tila tule itsestään, vaan se pitää tehdä. Suursiivouksen, tolun ja saksien avulla.

Jäin miettimään saksia. Leikkaamisen ja leikatuksi tulemisen mielikuvaa. Sitä kuinka minulla on ollut pitkään sellainen olo, että elämäni punainen lanka leikattiin kaksi vuotta sitten poikki.

Olen muistellut, kuinka sieltä suihkusivat aluksi kaikki voima, unelmat, suunnitelmat - koko pieni minuuteni, kuten leikatusta kaulavaltimosta. Punaisena elämäni valui lattialle ja sieltä viemäriin.

Jäljelle jäi eloton haamu. Sellainen harmaa, veltto varjo.

Punaisesta langasta ei ollut tietoakaan.

Hiljalleen, kuin ihmeen voimalla, sain haavan tyrehdytetyksi. Ja langassa alkoi sykkiä taas elämä. Ehkä aika auttoi vähän. Mutta viisaat ihmiset sanovat, ettei elämää ole ilman elämänhalua. Ilman aktiivista halua elää. Jos antautuu passiivisuudelle, kuolee.

Minä taistelin: painoin, sidoin, hoidin lankani haavaa. Hiljalleen, sen kautta, elämä palasi kehooni. Puna poskilleni. 

Siihen on monta syytä. Olen monelle kiitollinen. Ennen kaikkea minulle. Siitä, etten ole antanut itselleni lupaa jäädä haamuksi kummittelemaan kenenkään elämään. Makaamaan verilammikkoon ihmettelemään, miksi haava ei parane itsestään. Repimään parantunutta auki uudelleen ja uudelleen, koska uhrina on helpompi elää.

Vastuu on vaikea ottaa. Etenkin silloin, kun on heikoimmillaan. Tai ehkä silloin onkin vahvimmillaan, kun on tosi kyseessä. Kun selviytymisvietti puhkeaa sisimmästä pedon hampain ja tarttuu elämää niskasta kiinni.

Olen nyt siinä pisteessä, että haava on sidottu, ommeltu ja hyvää vauhtia paranemassa.

Olen noussut ylös. Pessyt liat pois, pudistellut pölyt vaatteistani, ojennellut raajojani, tarkistanut, että ne vielä toimivat. Kyllä ne toimivat.

Vaikka selvisin, elämäni punainen lanka, se tarina, jota olin kertonut itselleni elämästäni, on edelleen poikki. Siinä on elämää, mutta sen säikeet harottavat tuulessa löytämättä suuntaa ja rauhaa.

Minun pitää sitoa lanka. Solmia katkennut uuteen kiinni. Loikata uskonhyppy. Syöksyä tyhjään, kuten trapetsitaiteilija, joka hyppää - - - - - - - - - - ja saa kiinni uudesta.

Ystäväni sanoi kovat sanat: Ala kertoa uutta tarinaa.