Ovi

Jos yrität sulkea elämässäsi jotain ovea, voin antaa yhden neuvon, jonka olen itse vasta juuri oivaltanut: Elämässä mikään ei ole ikuista. Koska emme itsekään ole sitä. Koska olemme aikaan ja paikkaan, tähän päivään ja olosuhteisiimme sidottu.

Sinun ei tarvitse etkä voi tehdä mitään lopullista.

Voimme tehdä päätöksiä vain tästä hetkestä katsoen, koko sydämellämme ja omallatunnollamme.

Siksi mitään ei voi tehdä ikuisuutta ajatellen. Emme voi päättää asioita sillä mielellä, että päätöksen pitää olla horjumaton koko loppu elämän. Avioliittokin solmitaan vain ja ainoastaan tahdon voiman varaan. Uskollisuutta, sitoutumista ja rakkautta ei vannota, sitä tahdotaan yhdessä.

Tahto on aktiivista, ei passiivista. Tahto ei ole tila. Vaan toimintaa, joskin joskus vain asennetasolla.

Pitää tahtoa rakastaa, uudelleen ja uudelleen, joka ikinen aamu. Kaikesta huolimatta. Siinä hetkessä, jokaisessa, meidän pitää tahtoa ikuisesti. Tahto asettelee asiat tärkeysjärjestykseen. Tahto tekee joka päivä suursiivouksen, jos vain antaa.

Sama pätee elämänvaiheen paketoimiseen ja seuraavaan vaiheeseen siirtymiseen.

Ennen ajattelin, että jos aion siirtyä seuraavaan vaiheeseen, minun on vannottava ikuinen vala, etten koskaan enää muuta mieltäni. Että paukautan sydämeni oven kiinni ja lukitsen sen sadalla lukolla.

Miksi ihmeessä?

Onneksi olen viisastunut. Ja tiedän, että elämä on oikullista. Ja sydämen lukitseminen kertoo vain ja ainoastaan siitä, että siellä on vielä jotain, jota tahtoo salata ja suojella.

Suursiivouksen läpikäynyttä sydäntä ei tarvitse lukita. Sen voi antaa tuulettua ihan vapaasti. Sinne saa paistaa aurinko.

Kaksi vuotta pidin mielikuvissani ovea auki. Mutta vasta hiljattain tajusin, ettei se ollut vain auki, vaan odotin ovenraossa. Siinä oli kylmä. Siinä veti. Väsyin.

Olen ymmärtänyt sulkea oven. Enkä pälyile enää ovenraossa. Olen mennyt jatkamaan elämääni, sisälle lämpimään.

Minua on helpottanut ajatus elämän keskeneräisyydestä. Siitä, ettei mitään voi päättää ikuisuuden kannalta. Oven voi sulkea. Mutta sen voi tarvittaessa myös avata. Minun ei tarvitse tietää mitään tulevasta. Voin vain tietää, mitä tahdon nyt.

Nyt olen sulkenut oven. Ja se on hyvä niin.