Elämäni kirjava matto

Tarvitsen väriä. Siksi päätin virkata itselleni ihanan värikkään maton makuuhuoneeni lattialle. Kuteita virkataan ympyrän muodossa langan sisään. Helpompaa ei varmaan ole.

Siksi virkkaankin ilman ohjetta. Välillä paremmalla, välillä huonommalla tuntumalla siitä, paljonko silmukoita pitää lisätä kierroksttain, ettei matto ala kipristellä suuntaan tai toiseen. Nautin virkkaamisesta pitkästä aikaa. Ja olen innostunut sekä kuteiden, että lankojen värikkäästä vaihtelusta.

Tässäkään projektissa ei kuitenkaan ole kyse ainoastaan matosta. Tai käsitöistä. Tai väreistä.

Kyse on uuden luomisesta. Siitä, että paloittelin kotimme vanhoja tekstiilejä ja nyt teen niistä uutta.

Mattoon on virkattu muun muassa ensimmäisen yhteisen kotimme verhot ja häälahjaksi saatu pussilakana. Virkattu on myös Berliinin Mauerpark-kirppikseltä löytämämme kaunis kangas ja eräs äidiltä 18-vuotiaana saamani punainen lakana, joka on kulkenut mukana Philadelphiasta Freiburgiin ja sieltä tänne Berliiniin.

Parempaa kuvaa tai selkeämpää symboolia en voi luoda siitä, mitä teen juuri nyt elämälleni: Valitsen vanhasta parhaat palat, kauneimmat muistot, heitän huonot pois, annan turhan mennä.

Punon hyvän kiinni ytimeen. Ei se sieltä mihinkään häviä.

Ja niin vanhasta syntyy uusi iloisen kirjava elämän matto. Minun näköiseni. Pohja, jolle voin rakentaa uuden elämän.