Risteys

Olen miettinyt viime päivinä paljon valintoja, joita elämässämme teemme. Ja sitä, mikä merkitys niillä on meille itsellemme ja ympärillämme oleville.

Jokainen ihminen syntyy tiettyine lahjoineen tiettyihin olosuhteisiin, saa tietyt geenit matkaansa. Lähtökohdat eivät ole tasavertaiset, eivät oikeudenmukaiset eivätkä reilut. Jokainen joutuu tekemään omista lähtökohdistaan valintoja aivan itse.

On ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti osaa asettua toisten asemaan. Heiltä puuttu empatiakyky, he ovat ehkä traumatisoituneet tai heillä ei ole psykologisia voimavaroja käsitellä vaikeita asioita elämässään kasvaakseen niiden myötä. Moni suorastaan lapioi sontaa maton alle, sinne johonkin sydämen uumeniin, kunnes haju on sietämätön ja kaikki purskahtaa päivänvaloon.

Niin, voiko ihmistä siis oikeasti syyttää valinnoistaan?

Voiko lähtenyttä aviomiestä syyttää, jos hän on kokenut avioliiton ahdistavaksi? Voiko rakastajatarta syyttää, jos hän ei omassa kamalassa elämäntilanteessaan kykene taistelemaan sitä huumaavaa huomiota vastaan, jota hän saa naimisissa olevalta mieheltä? Voiko murhaajaa syyttää siitä, että hän on kasvanut niin hurjissa olosuhteissa, kokenut itse väkivaltaa, ettei hän ole oppinut ratkomaan ongelmia toisin?

Ei voi, jos olettaa, että ihminen on perimmältään hyvä. Silloinhan ihminen tekisi aina ja joka tilanteessa parhaan kykynsä mukaisesti. Mutta kun ei tee. Ihminen ei ole hyvä robotti, joka on ohjelmoitu valitsemaan aina kykyjensä mukaan parhaan mahdollisen ratkaisun.

Ihmisellä on vapaa tahto. Eikä hän ole perimmältään hyvä. Hän ei aina tee valintoja puhtaalla mielellä ja sydämellä. Vaan hyvin usein nimenomaan itsekkäistä syistä. Ja hän valitsee joskus myös aivan tietoisesti väärin. Omaatuntoansa vastaan.

Siksi olen tullut siihen tulokseen, että valintojemme edessä olemme tasavertaisia. Huolimatta siitä, mitä selityksiä meillä olisi.

Kun valitsemme huonon, pahan tai loukkaavaan, teemme sen itse. Ei siksi, että meillä oli huono lapsuus, koska isä löi, koska meitä sorsitaan yhteiskunnassa syystä tai toisesta tai, koska ex-mies oli narsisti. Emme tee huonoja valintoja siksi, että olemme jääneet yksinhuoltajiksi, sairastuneet vakavaan tautiin tai koska työkaveri kiusaa.

Valitettavasti elämä on tie, jossa on päivitäin ainakin sata risteystä. Jokaisessa risteyksessä täytyy valita mahdollisimman hyvin, mihin päin matka jatkuu - oli päivä kuinka paska tahansa.

Siksi on myös omalla vastuullamme, kuinka eksyksiin joudumme. Ja se, minkälaisia reppuja selässämme kannamme. Mitä enemmän huonoja valintoja teemme, sitä painavampaa taakkaa joudumme mukanamme kantamaan.

Tämä olisi lohdutonta, jos olemassa ei olisi armoa.

Armo on yhtäkkiä edessämme seisova tienkyltti, joka ohjaa oikeaan. Kohtaamamme ihminen, joka ei maksakaan pahaa pahalla. Kun saammekin kaiken, kun emme ole ansainneet mitään.

Samalla tavalla, kuin voimme tehdä oikeita valintoja, voimme mennä pidemmälle ja miettiä, kenen elämässä voisimme pysäyttää pahan kierteen. Kaiken ei tarvitse olla reilua, kun on tarpeeksi vahva.