olen ollut tänä vuona todella kiltti tyttö. Tai, jos ollaan rehellisiä, olen ollut ehkä kaikkea muuta, kuin "kiltti". Olen kompastellut (lähinnä omaan ylpeyteeni), olen kaatunut komeasti rähmälleni, olen saanut näyttäviä mustelmia. Olen rypenyt itsesäälin pohjamudissa niin perusteellisesti, ettei ollut jäljellä enää kuin yksi suunta: ylös.
Olen ollut omahyväinen ja itserakas, olen ollut uhri, saanut kolhuja ja naarmuja. Mutten ole peitellyt tai hävennyt heikkouksiani, vaan ottanut tyhmyyksistä opikseni. Ainakin haluan uskoa näin. Olen kasvanut yli rajojeni. Olen antanut anteeksi. Olen asettanut uusia virstanpylväitä. Olen sulkenut ovia ja avannut ikkunoita.
Olen oppinut, etten ole hyvä omasta voimastani. Tarkemmin sanottuna en ole mitään ilman armoa, rakkautta ja anteeksiantoa. Olen oppinut, että olen vajaavaisena omana itsenäni aivan riittävän hyvä. Nainen. Äiti. Tytär. Sisko. Ex-vaimo. Ystävä. Työntekijä. Vihollinenkin.
Niin, rakas Joulupukki, en ole ollut kiltti. Mutta olen ollut rehellinen. Itselleni ja muille.
Tässä siis toivomuslistani:
- olohuoneen matto ja verhot
- uudet keittiön kalusteet
- parketti eteiseen ja makkariin.
- joogamatto
- joogan intensiivikurssi
- matka Wieniin, Prahaan, Roomaan, Alpeille... Seattleen
- kello
- lastenvahtiapua
- juoksukaveri
- <3
... ja kaikkea muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti