Viime päivinä minut on vallannut ilo. Joku outo sisäinen, selittämätön, käsittämätön. Ilo, jolle ei ole suoranaista selitystä. Se kantaa ja ohjaa elämään hetkessä. En ole nauttinut lapsista näin paljoa vuosiin! Elämä on ihan riittävän hyvää ja tulevaisuuden yllä leijailee taas toivo.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti