Kiitollinen tänään...

- Ilosta, joka kutittaa ja pulppuaa sisällä.
- Auringosta.
- Lapsista.
- Gustavin itse kirjoittamista sanoista. Siitä taiasta, kun pieni poika tajuaa homman jujun ja äänteet saavat paperilla muotonsa.
- Toivosta. Minulla on tulevaisuus. Luotan nyt siihen.
- Siitä, etten enää usko toivoni, iloni tai onneni riippuvan kenestäkään ihmisestä. Olen päästänyt irti, avannut käteni ja päästänyt aarteeni lentoon. Olen luottanut sen hyvään talteen, suuremman käteen. (Tähän asti olen takertunut siihen, kuin Gollum rakkaaseensa.)
- 17 km 16 km lenkistä, jolle lähden kohta. Ja jos uskallan, talviturkinheitosta matkan varrella... (jos ei lasketa tammikuista talviturkin hetkellistä riisuntaa.) Olen KIITOLLINEN aivan mahtavan raikkaasta uinnista lenkin puolessavälissä.
- Pihaan istuttamistani tomaateista ja kurkuista. Ja lasten niiden innokkaasta kastelusta.
- Kesäaamun tuoksusta. Niin, nyt se on täällä: helpompi, huolettomampi vuodenaika!
- Teistä lukijoista. On kovin rohkaisevaa, että viime viikon aikana siuvllani on käyty entistä useammin. Kiitos, kiitos, kiitos!