Hetkittäin olen epätoivoinen. Toivoton. Sitten taas luottavainen. Elämäni on korkeamman kädessä: kyllä se suunta vielä näytetään, kunhan asiat loksahtavat paikoilleen.
sunnuntai 18. toukokuuta 2014
Elämäni odotushuoneessa
Istun täällä elämäni odotushuoneessa. Valaistus on hämärä. Olo on odottava, valpas, valmis hyppäämään pystyyn, kun kutsutaan. Kun ovi aukeaa edes raolle. Tai ikkuna. Tai tuuletusluukku...
Hetkittäin olen epätoivoinen. Toivoton. Sitten taas luottavainen. Elämäni on korkeamman kädessä: kyllä se suunta vielä näytetään, kunhan asiat loksahtavat paikoilleen.
Hetkittäin olen epätoivoinen. Toivoton. Sitten taas luottavainen. Elämäni on korkeamman kädessä: kyllä se suunta vielä näytetään, kunhan asiat loksahtavat paikoilleen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Elämä on odottamista: Sitä voi annostella sopivaksi, kun asettaa itse pieniä mukavia tapahtumia odotettavaksi, Niihin voi aina heikolla hetkellä kiinnittyä ja niistä saa voimaa eteen päin.
VastaaPoista