En ole mies

Sattuneista syistä olen pohtinut viime aikoina paljon sukupuolirooleja sekä naisten ja miesten välistä työnjakoa. Nyt kun pitäisi hallita naisten töiden lisäksi myös kaikki klassiset miesten työt, tajuan kuinka hyvä keksintö työnjako onkaan! Ei tarvitse osata kaikkea, kun on toinen, joka hoitaa oman osuutensa. 
 
Huomaan pojistani, kuinka he osoittavat kiinnostusta työkaluja kohtaan. Päivittäin joudun pyykkikonetta täyttäessäni tyhjentämään housujen taskuista kasoittain ruuveja ja muttereita, joita pojat keräävät kadulta. Heille ne ovat kultaakin kalliimpia aarteita. Jotain salaperäisiä miehisyyden mitaleja, joita he ylpeänä kantavat. 

Itse en ole koskaan ollut kiinnostunut työkaluista. Siksi en osaa käyttää niitä. Olin avioliitossani tietoisesti kiitollinen siitä, että minulla oli mies, joka oli käsistään kätevä ja hallitsi työkalujen käytön. Huokasin usein helpotuksesta, ettei minun täytynyt tarttua poraan tai vaihtaa autoon talvirenkaita. 

Nyt tuo salaperäinen miesten maailma aukenee edessäni, kuin loputon rautakauppa. Ja minun on vain uskallettava astua sisään. Rohkeasti olen tarttunut vasaraan, meisseliin ja kaiken maailman työkaluihin, joiden nimiä en edes tiedä. 

Mutta silti koen olevani kovin avuton kootessani yksinkertaisimpia Ikea-huonekaluja. Vielä puoli vuotta sitten olisin lyyhistynyt maahan ja purskahtanut itkuun, kun ruuvatessani uutta sänkyä kokoon, käsiin tuli rakkoja. Tai kun kirjahyllyä kasatessani, laitoin tukiristikon kuusi kertaa väärään kohtaan niin, että hyllystä tuli toistamiseen aivan vino.

Viime kuukaudet ovat opettaneet paljon. Ne eivät ole kovettaneet, koska olen tietoisesti kieltäytynyt siitä: Paatuneisuus ei ole vaihtoehto! Koska sittenhän voi yhtä hyvin vaikka kuolla pois. Mutta elämä on tehnyt minusta sisukkaamman. En lannistu enää ihan pienestä.

Olen myös suopeampi itseäni kohtaan ja olen oppinut hyväksymään avuttomuuteni. Kun omat taidot eivät riitä, voin pyytää apua: Miehiä on yllättävän paljon ympärillä. Eivätkä he ole niin pahoja kuin sanotaan. Yleensä hekään eivät oleta saavansa avustaan mitään muuta, kuin kiitosta.

Mutta sen olen kuitenkin päättänyt, että opetan pojilleni myös perinteiset naisten työt. He voivat itse sopia työnjaosta tulevien vaimojensa kanssa, mutta on hyvä olla varautunut kaikkeen. Sitä kun ei koskaan tiedä, mihin elämä vie.

 

Vino

Monta reikää