Kiitollinen tänään...

Tällä kertaa haluan kirjoittaa listan niistä asioista, jotka ovat hyvin juuri siksi, että asiat ovat niin, kuin ne ovat. Ei ainoastaan siitä huolimatta. En ehkä saa kasaan ihan kymmentä, mutta tarkoitus onkin tehdä lista ihan tosissaan, kuulostamatta sarkastiselta.

Juuri siksi olen siis kiitollinen...

• Vapaista viikonlopuista joka toinen viikko. Voiko kolmen alle kouluikäisen lapsen äiti painottaa tätä liikaa?! Kuuden vuoden jälkeen nautin ensi kertaa hyvällä omalla tunnolla vapaudesta tehdä asioita riippumatta nukkuma- ja ruoka-ajoista. Nautin spontaaneista suunnanmuutoksista, brunchista Prenzlauer Bergissä, iltauinneista, pitkistä lenkeistä, seikkailuista Kreuzbergin yössä, pitkistä aamu-unista ja siitä, ettei hetkeen tarvitse ajatella, kuin itseään.

• Vallasta päättää itse, ketä kutsun meille ja milloin. Ei tarvitse ottaa toista huomioon. Lapset tykkäävät vieraista joka tapauksessa.

• Mahdollisuudesta sisustaa koti minun näköisekseni - ei meidän.

• Saan kasvattaa lapset, kuten itse parhaaksi näen. Ei tarvitse purra kieltä ja pitää suu väkisin kiinni, kun toinen tekee mielestäni kasvatusvirheen.

• Kotirouvan työni väheni huomattavasti, kun on yksi ihminen vähemmän huollettavana. 

• En joudu selittämään kenellekään, olivatko uudet korkokengät aivan välttämättömät.

• Unelmieni horisontti on laajentunut, koska olen palannut alkuristeykseen. Siitä kaikki tiet ovat avoinna kuljettaviksi. Mitä kaikkea elämä minulle vielä tuokaan?